Heräsin keskellä yötä siihen, että kolminkertaisen ikkunan takaa (suljetun ikkunan!) kantautui huoneeseen linnunlaulua. Avasin ikkunan ja jäin kuuntelemaan: satakieli. Ihan meidän pihakoivujen tuntumassa. Hiljaisessa yössä sen laulussa oli uskomaton voima, se keksi kaiken aikaa uusia säkeitä ja muunteli vanhoja, osoittautui oikeaksi humoristiksi välillä ja väliin heittäytyi kaihoisaksi. Upeaa! Kuuntelin niin kauan kuin jaksoin ikkunalla hytistä, yöllä oli tosi kylmä. Kun lähdin aamulla bussille, lintu lauloi vieläkin. Tänään menen lasten kanssa Oopperaan katsomaan Prinsessa Ruusunen -baletin viimeistä esitystä. Sieltä palatessa kuulen varmasti taas satakielen laulua.