Näyttää siltä, että uusien kuvien blogiin laittaminen vain jää ja jää. Viikonloppu meni merellisissä merkeissä, Eeva pääsi äkkilähdöllä jo alkukesästä haikailemalleen risteilylle, ja minä ja Jaakko kävimme Suomenlinnassa. Vierailimme upealla Göteborg- laivalla ja bongasimme tuulenpuoleisilla kallioilla suuria aaltoja. Naamastani näkyy, että on oltu! Olin aamulla punainen kuin keitetty rapu. Tuulen, auringon ja meren yhteisvaikutus oli tyrmäävä. Aaltoja katsellessa ajattelin Tove Janssonia, joka asui yksinäisillä saarilla mökeissään pitkiä aikoja aivan itsekseen. Minusta ei sellaiseen olisi, vaikka meri onkin kiehtova. Jaakkokin sanoi, että maailmankaikkeuden kaikista asioista vesi on mielenkiintoisin ja jännittävin elementti. Yritimme myös etsiä aaltojen tuomia aarteita (kuin muumipeikko ikään), mutta saalis jäi laihaksi: yksi perho-ongen koho ja pieni punainen nappi. Aarteita ne ovat nekin, vaikkakin vaatimattomia. Illalla olin ihan jalaton monituntisen kallioilla kiipeilemisen ja saaren ympäri kävelemisen jäljiltä, mutta eipähän tarvinnut unta pahemmin houkutella.