Huomasinpa, että monet nukeistani ovat jollakin tavalla vammaisia, kuka jalkapuoli, keltä puuttuu käsi jne.
Adan, Beatan ja Cecilian löysin kirpputorilta (kuinkas muutenkaan!) melkoisessa alennustilassa. Mekot ja essut olivat liasta kankeat, raajoja puuttui. Muistaakseni maksoin kolmikosta yhteensä 3 euroa. En ole varma, mutta luulen, että joku on saattanut harjoitella nukentekoa ja hylännyt ne kirpparille, kun käsiä ja jalkoja on hajonnut.  Ainakin tykkään niin ajatella. No, minä pesin ja silitin ja puin tytöt uudestaan, ihan kelvollisia heistä tuli, vai mitä? Ovat yksilöllisen näköisiäkin kasvoistaan, eivät siis mitään tusinatavaraa.
  Salli, jolla on jalka kipsissä, vetosi minuun ilmeellään tavalla, jota en osaa selittää. Tarkoitukseni oli askarrella hänelle kyynärsauva, mutta se on jäänyt tekemättä. Ja niistä virkatuista kiinalaisista nukeista olin riemuissani, ne toivat elävästi mieleen lapsuuteni leikit vastaavilla nukeilla. Minulla on siis ollut jotakin pientä jo kauan sitten!
   Nukkien lisäksi olen 'pelastanut' pieniä nalleja vapauttamalla ne rintaneulana olemisesta, mutta niitä en ruvennut nyt kuvaamaan. Kenties joskus tuonnempana.
   Pitää vielä mainita, että merimiesasuiset Mimmi ja Urho ovat saaneet nimensä jo kuolleilta äidinpuolen sukulaisiltani. Urho oli taitava haitarinsoittaja ja harrastelijanäyttelijä, Mimmi hänen elämänkumppaninsa.