Ulkona on ihana syyssää, avara sininen taivas ja hehkuvan värisiä puita, ilmaista väriterapiaa tarjolla, mutta suunnaton väsymys painaa mieltä ja kehoa. Tekisi mieli kömpiä talviunille nyt heti, nukkua, nukkua, nukkua ja unohtaa. Arkipäiväiset asiat tuntuvat jonninjoutavilta, maalliset murheet mikroskooppisen pieniltä. Työpäivä on loputtoman pitkä. Kohta täytyy kuitenkin tehdä tavalliset päivittäiset ostokset ja askareet, täytyy jaksaa kuunnella lasten kuulumiset ja voinnit ja olla tukena heille, olla aikuinen, kantaa vastuuta. Yksi ainakin on varmaa: meillä ei tänä iltana tv aukene. Yritämme keskittyä olemaan yhdessä.