Nukuin viime yönä pitkästä aikaa niin hyvin, etten herännyt kuin vasta aamulla. Jalatkaan eivät krampanneet, mikä on kyllä ihme, niin perusteellisesti ne saivat kylmää taas työpaikalla. Työpöytäni alla käy kauhea viima! Niitä huopatossuja ei ole tullut hankittua ja kohtahan työtkin loppuvat, mistä olen yksinomaan iloinen. Mennyt viikko oli lievästi ilmaistuna pottumainen, enkä välittäisi sitä muistella. Onneksi olen saanut lohdutusta tämänpäiväisestä kirpparikäynnistä ja nukkien kanssa puuhastelusta. Mimmi ja Urho riisuivat merimiesvarusteensa ja kellivät nyt ilkosillaan, kun en ehtinyt heitä vielä vaatettaa. Huominen menee vanhempien luona vieraillessa, joten vaatekatselmus jatkunee vasta maanantai-iltana.