Itsenäisyyspäivänä kävin Wanhassa Satamassa Naisten joulumessuilla. Se on oiva paikka hankkia itselleen alemmuuskompleksi! Siellä näkee, mitä kaikkea ja miten paljon ja miten hyvin ihmiset osaavat tehdä. On siellä joukossa kyllä vähän sekuliakin, mutta noin yleensä tulee - ainakin minulle tuli - sellainen olo, että omat pikku näperrykset hukkuvat siihen tulvaan. Yritin kyllä asennoitua siten, että olin vakoilemassa hyviä ideoita ja katsomassa miten itse jonkin kädentaitotuotteen toteuttaisin. Mutta kaikki se mistä eniten pidin, oli myös tajuttoman kallista! Ei kohta työttömäksi jäävän kannattanut edes haaveilla uusista design-vaatteista (varsinkin kun viime vuonna ostin sellaisen ja vieläkin hinta kirpaisee). Myyjien joukossa oli myös vuosikymmenten takainen kirjeenvaihtoystäväni, joka on Itävallan ja Usa:n kautta asettunut asumaan Littoisiin. Hän kehrää ja värjää lankoja ja myy eri villalaatuja plus muita kuituja. Häneltä ostin kaksi pussillista "sekameteliä" eli eri värisiä pieniä villa- ja kuitunyssäköitä ja valmiiksi huovutettuja pikku palasia. Niissä oli kerrassaan herkullisia värejä. En ole vielä keksinyt, mitä niistä tekisin. Eikä todellakaan innosta ajatus maanantaiaamusta ja työhön menosta... :(  Onneksi perjantaina olen vapaalla, vaikka menenkin työpaikalleni  - myymään Lucian-markkinoilla. Tänään märkähuovutin lisää hiusnauhoja.