Piti löytää valkoiset posliiniastiat, jotka laittaisin Annan uuden salin vitriinikaappiin. Koska minulla oli vain summittainen käsitys siitä, missä ne sijaitsivat, oli ryhdyttävä perusteelliseen siivous- ja selvittelytehtävään.

Kakuilla lastattu laatikko on joskus lähitulevaisuudessa menevä kirpputorille, sisältö täytyy vielä lajitella ja karsia  - ihan kaikkea en sentään raaski myydäkään.

Tässä näyttää jo melko lupaavalta, kaaokseen on saatu järjestystä. Ne astiatkin löytyivät siivouksen alkumetreillä, mutta sitten ei enää ollut paluuta, piti vain jatkaa ja jatkaa sinnikkäästi kohti päämäärää.

Kolme päivää, viisi-kuusi roskapussia ja yhtä tulipaloa (naapurissa, ei henkilövahinkoja onneksi!) myöhemmin  - tadaa! Pölynimuri ei edelleenkään mahdu tänne (tää on "siivouskomero"), mutta olen todella ylpeä itsestäni ja siitä, että osasin luopua turhasta tavarasta ja jaksoin leikellä esim. munakennot pieniksi, sillä tavalla ne vievät vähemmän tilaa. Ja näkisittepä ne ruukku- ja paistivatimäärät, jotka leikkasin suklaarasioiden sisuskaluista! Täytyyhän ihmisen olla vähän hullu tai ainakin suunnattoman innostunut, että jaksaa päivätolkulla leikellä muovista pikkuriikkisiä taloustavaroita. No, onneksi emme sentään olleet syöneet kaikkea sitä suklaata...Toivon mukaan seuraavaksi esittelenkin sitten Annan ja Armaksen uuden kodin, joka on yhä hieman vaiheessa. Mutta ne posliinit siis ovat jo paikallaan.