En ymmärrä tätä asuntoa...Vai onkohan minun verenkierrossani jotakin vikaa? Meillä tuntuu olevan aina niin kylmä, ettei mitään määrää, mikään ikkunoiden ja ovien tiivistäminenkään ei tunnu auttavan. Olen tehnyt vanhoista, jalkapohjista reikäisistä nilkkasukistani kämmekkäät, että tarkenisin edes askarrella (ei muuten uskoisi, että sukista saa tosi hyvät lämmittimet - kantapään kohdalle aukko peukaloa varten ja muu osa sukkaa ulottuu siihen mistä sormet alkavat, varsi peittää mukavasti ranteet). Olen löytänyt itsestäni myös kutojan, mutta se on ainoastaan hauskan lankakeksinnön ansiota! Ostin kerän Seitsemän veljestä Polkka-lankaa, joka on (luultavasti tietokoneen avulla) värjätty niin, että kutoessa siitä tulee silkkaa kirjoneuletta. Ihme ja kumma! Tällainen laiskahko poropeukalokin saa jotain valmiiksi. Olen kutonut pipon Jaakolle, Eevan päähine on vielä puikoilla, ja olen lähdössä ostamaan lisää lankaa. Kutominen on siitä kivaa hommaa, ettei siitä aiheudu meteliä, kutoa voi vaikka keskellä yötä toisia häiritsemättä. Ja tuo Seitsemän veljestä on tosi helppo ja joutuisa lanka kutoa.

Siivotessani silloin taannoin pelastin kaikki muut kertyneet lankani isompaan niistä talonmuotoisista säilytyslaatikoista. Nyt ei koi syö, eikä ruoste raiskaa! Suunnitelmissa on ottaa langat hyötykäyttöön, kunhan pähkäilen ensin, mitä niistä tekisin. Siivotessa löysin nekin yli kolmekymmentä virkattua kukkaneliötä, joita tein pari vuotta sitten keittiöremontin aikana. Pitäisi nekin prässätä ja järjestellä järkeväksi kokonaisuudeksi, huiviksi tms.