Vihastuin tänään isommalle koululaiselleni niin paljon, että Villa Therapiekin oli vähällä mennä säpäleiksi  - tai ainakin kärsiä huomattavia vaurioita. On se kumma, että kun ihmisellä ei ole muuta velvollisuutta hoidettavanaan kuin koulunkäynti, niin siitäkään ei jakseta kunnialla suoriutua! Uhkasin lopettavani turhan herättelyn ja patistelun aamuisin, kun tuloksena on, että koululainen ehtii tuskin ruokatunniksi opinahjoonsa.

Harmitti niin paljon, ettei talon rakentaminenkaan sujunut, parikin seinää meni uusiksi. Liimaa läträsin varmaan enemmän pöytälevyn alle kuin sinne mihin sitä olisi pitänyt laittaa. Eilen tein välillä takan ruokasaliin ja siitä tuli hyvä, parempi kuin koskaan (olen tehnyt tätä ennen yhden takan, heh). Olen tykästynyt Aqualux-nimiseen, vesiohenteiseen kiiltävään metallimaaliin, jolla voi maalata useita materiaaleja. Minulla on kuparinväristä maalia ja sillä saa vähän kaikesta tilpehööristä vaikka kuinka hienoa. En laita kuvia ennen kuin koko toinen kerros on valmiina. Siitä puuttuu enää päädyn vierashuone. Löysin kaupasta kaunista lahjapaperia, jolla päällystin pikkuhuoneen seinät. Sitä lastenhuonetta ei edelleenkään ole, joten ehkä kolmas kerros...? Harkitsen vakavasti olla ryhtymättä sen rakentamiseen tai sitten siitä tulee jonkinlainen ullakko. Usko on välillä loppumaisillaan (varsinkin kun näin esim. Ainon Mummulan rungon!), eikä asiaa auta sekään, että iltalukemisena on Eija Sirjosen Hienoimmat nukkekotini -kirja. Tosin olihan se usko Eijallakin välistä loppumassa, mutta sitkeästi hän vain pakersi Ruusulinnansa parissa.

Taidan illalla tehdä joitain sisustusosia tai maalailla vain listoja.