Tätä tekelettäni en ole tainnut aikaisemmin esitelläkään, vaikka se on ollut minulla puolivalmiina jo iät ja ajat. Ostin kerran lähikaupastamme tuollaisen sopivan pienen lyhdyn, jonka ruostuneen näköinen pinta vetosi minuun. Rakensin siihen puhelinkioskin. Kuvittelen, että se on jollakin syrjäisellä pienellä rautatieasemalla, vieressä on penkki, jolle istahtaa junaa odotellessa. Nyt siinä istuvat keramiikka-apinat, jotka minulla oli työpisteessäni sillloin kun vielä olin työssä (keräsin niitä protestiksi, mutta se onkin sitten toinen tarina...). Toistaiseksi en ole löytänyt sopivaa hahmoa penkille istumaan, mutta matkalaukkuhan jo tulikin tehtyä.

Joku on unohtanut sateenvarjonsa puhelinkoppiin. Ja huh huh, että siellä on pölyistä! Roskiskin pursuaa ylitse niin kuin tavallisestikin. Puhelinluettelo näyttää aika loppuun asti selaillulta. Asetelmaa voisi vielä täydentää likaisella paperinenäliinalla ja tallautuneilla purkkaklönteillä.