Joo, vieläkään eivät kaikki röörit ole selviä, yskä tuntuu olevan tosi tiukassa. Välillä pitää rykiä niin että kylkiluut paukkuu. Kuulin kerran eräästä ihmisestä, jolta todella murtui kylkiluu tai pari pelkän yskän takia. Tänään tulee viikko taudin alkamisesta ja luulen kyllä, että tämä menee ohi. Alakulo sen sijaan jatkuu. Riitelin taas teinini kanssa eilen. En tiedä miksi, mutta kyllä se ärsyttää, kun ihminen nousee aamuseitsemältä tietokoneelle, istuu sen ääressä kuin tatti alun neljättä tuntia ja aikoo vain jatkaa ja jatkaa mistään kielloista huolimatta. Varmaan olisi istunut koneella iltakymmeneen asti, jos en olisi välillä tehnyt interventiotani. Tyttö unohtaa syödä ja juoda, kun oikein innostuu koneen kanssa pelehtimään. Puhumattakaan siitä, että hän istuu aina kuulokkeet korvilla eristyksissä minusta ja pikkuveljestään, mikä on mielestäni suorastaan epäkohteliasta. Mutta kaipa minä sitten olen vain se välttämätön paha, sietämätön akka, joka nalkuttaa ja natisee nuorelle vähemmän tärkeistä asioista? Niin kuin koulunkäynnistä ja riittävästä ulkoilusta ja unesta ja...

Minusta tuntuu, etten jaksa murrosikää enää toistamiseen, kun poika tulee siihen ikään. Vai olenkohan silloin vähän viisaampi kuin nyt? Ainoa kiva asia lähiaikoina on Model Expo -messut. Arvatkaas, lähtisikö teini mukaan sinne, jos kysyisin.