Nyt on puoli aamupäivää ollut ihan aikaansaapa olo, kuulkaas. Pesin (tai, no, kone pesi) eilen olohuoneesta riisumani verhot, pyyhkäisin keittiön ikkunan puhtaaksi, järjestelin puutavaralaatikoni ja vielä pitäisi imuroida lattiat. Mikrokuituliina on muuten aivan mainio keksintö, sehän suorastaan imee likaa itseensä, eikä liinan tarvitse olla edes kostea! Oli kyllä elämäni helpoin ikkunanpesu, ja nopein. Kyllä kotiaskareetkin ovat toisaalta ihan ok, jos sattuu itse olemaan hyvällä tuulella. Jos on vähänkin paskempi mieliala, niin ei tule edes väkipakolla aloitettua mitään siivouksia.

Pääskyset ovat tulleet! Niiden kirkuna kuuluu avoimesta ikkunasta. Ja meillä leijailee vieno kielojen tuoksu. Pari lämmintä päivää vielä ja ne kukkivat täysillä. Eilisiltana koulun vanhempainillasta palatessani rämmin meidän takapihan metsässä huiskin haiskin kaadettujen risukoiden seassa ja poimin kukkia, sinisiä orvokkeja, valkoisia tähtimöitä ja muutaman avautuneen kielon. Pelkäsin jo, että kaupungin metsänhoitotyöt tuhoavat kaiken aluskasvillisuuden. Ketunleipää tosin ei näkynyt, vaikka se aiemmin on kukkinut juuri tähän aikaan. Jonkun mielestä voi olla naurettavaa, kun minun ikäiseni ihminen vielä poimii kukkia kuin mikäkin hupakko, mutta enpä voi itselleni mitään, enkä välitä siitä mitä naapuritkin ajattelevat. Pikkutyttönä Pohjanmaalla eräs mieluisimmista leikeistä oli kerätä mahdollisimman erilaisia kasveja ja tehdä niistä kimppuja. Ja siellä meillä oli lauantaisin tapana tuoda tuoreita kukkia tuvan pöydälle, kun lattia oli pesty ja matot ravisteltu ja mummu oli leiponut pullaa. Jokirannassa kasvoikin paljon kaikenlaista, vielä silloin, muttei enää. En tiedä mistä lajiston köyhtyminen mahtaa johtua, mutta ikävää se on. Kaupasta ostettujen leikkokukkien ystävä en ole oikeastaan koskaan ollut, meni hyvin pitkään ennen kuin huushollissani oli edes kunnollista kukkamaljakkoa. Old habits are hard to break, näköjään. Ja nyt tuli kauhea ikävä maalle, menneiden vuosikymmenten taa...!

Illalla sain Vihervaaran keittiötäkin vähän valmiimmaksi, lattian viimeisteltyä, ikkunanpokat paikoilleen jne. Olisin kuvannut sen tähän, mutta nuoriso otti kameran mukaansa, kun on viimeinen varsinainen koulupäivä tänään. Ensi viikolla saavat olla kotona tekemässä kuvaamataidon lopputyötä ja sittenhän koulu jo loppuukin virallisesti. Aika rientää kuin hirvi, ei mahda mitään! (Mulla oli kerran kalenteri, jonka nimi oli "Aika rientää kuin hirvi".)