Heräsin kuudelta, enkä enää saanut unen päästä kiinni. Lääkärikin sanoi, että jos minulla on vaikeuksia saada nukutuksi, niin voisin palata asiaan. Kyllä minä iltaisin nukahdan, ei siinä mitään, mutta tämä herääminen - se on vaikeata, aina sama asia ensimmäisenä mielessä...No, pari lattiaa on tullut jo pestyksi ja tietsikkapöytä ynnä kone kuurattua. Mitä tahansa, kunhan ei tarvitsisi ajatella ja pelätä ja ahdistua. Kiitos teille minikavereille rohkaisusta ja erityisesti saamastani suojelusenkelistä, sille on nyt käyttöä. Ihmettelin oikeastaan eilen, että olin niinkin rauhallinen, vaikka olin juuri kuullut asiantuntijan suusta sen sanan jota kukaan ei haluaisi ikinä kuulla. Tieto lisää tuskaa, sanotaan, mutta minulla oli iso tarve saada tietää enemmän, puhua ja kysellä. Tosiasioita ei kuitenkaan voi muuttaa, tämä koettelemus on vain kestettävä. Soisin sen olevan jo takanapäin mahdollisimman nopeasti. Ehkä se kohta onkin, odottelen tämän päivän postia ja katson mitä sitten tapahtuu. Minulle sanottiin eilen, että todennäköisyydet ovat puolellani. Oli pakko kysyä,  mihin suuntaan, ja lääkäri sanoi että hyvään. Siihen on pakko turvautua, vaikka vaikeata onkin, sisuksissani on kaiken aikaa epämiellyttävä ahdistuksen värinä  ja välillä mahasta sieppaa ilkeästi. Taidan tänään mennä luontaistuotekauppaan kysymään jotakin lievästi rauhoittavaa valmistetta. Näinä päivinä olen selvinnyt joskus näytteeksi saamillani Fiilis-nimisillä kapseleilla, mutta viimeisen otin juuri aamukahvin jälkeen. Ylimääräinen olkapää tai sylikään ei olisi pahitteeksi.