Siitä kun eilen aamulla lähdin varhain liikkeelle tuntuu olevan pieni ikuisuus aikaa! Aivan käsittämätöntä, että kulunut vain puolitoista päivää. Kaikki sujui hyvin, etukäteen pelkäämäni nukutuskin, siitä herääminen tuntui kuin hyviltä yöunilta havahtumiselta. Ei tullut paha olo, eikä ollut liiemmälti kipujakaan, kurkku vain hellänä putkituksen jäljiltä, mutta sekin on nyt muisto vain. Oikeassa kainalossani on tunne kuin sinne olisi tungettu tennispallo, vaikka se ei ole edes turvoksissa. Haavoja hiukan kirvelee, ei muuta. Olen tyytyväinen, että tämä vaihe on ohi.