Kurkkasin erääseen kategoriaani ja minusta näyttää siltä kuin eilen poistamieni kuvien raamit olisivat sittenkin kadonneet  - keijutko yöllä kävivät siivoamassa? No, olivatpa keitä hyvänsä niin hyvä näin. Ehdimme Jaakon kanssa viettää eilen monta tuntia Korkeasaaressa, näimme paljon komeita riikinkukkoja, ilvesemon syömässä (sillä on pennut pesässä, eikä se paljon liiku sieltä, muutenkaan sitä ei juuri näe) ja aasianleijonaperheen ulkoilemassa. Ei ollut liian kuuma, eikä liian kylmä, hyvä sää siis. Tänäänhän taas sataa heti aamusta ja iltapäivällä sataa vielä enemmän, ainakin sääkartan mukaan. Suomen kesä on (onneksi) vaihtelevainen, ei käy tylsäksi (ironiaa).

Erikoinen tapaus sattui lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä: poppelikiitäjä muni parvekkeelle valkoiseen muoviseen kukkaruukkuun! Olin laittanut paperin varjostamaan roikukkaani liialta auringolta, ja perhonen oli juuttunut sen ja parvekelasin väliin, pyöräyttänyt muutamia munia lasiinkin. Laskimme uupuneen aikuisen vapauteen ja otimme kymmenisen munaa kasvatukseen, saa nähdä tuleeko niistä toukkia. Tämä laji talvehtii koteloituneena, joten keväällä (jos hyvin käy) koteloista kuoriutuu uusi sukupolvi poppelikiitäjiä. Munat ovat kauniin vaaleanvihreitä ja yllättävän kovakuorisia, nuppineulanpään kokoisia. Perhosten kasvattaminen on minulle ennestään tuttua, koska veljeni ovat harrastaneet sitä ja yksi heistä harrastaa vieläkin. Muistan kun meille kerran kuoriutui oikea laivue horsmakiitäjiä! Mutta toisin kuin veljeni en aio surmata näitä kiitäjiä vaan päästän ne vapaiksi jatkamaan elämäänsä takapihamme isoissa haapapuissa.