Oli tarkoitus todellakin osallistua kerhon vuodevaatetalkoisiin eilen tiistaina, mutta kuinkas sitten kävikään! Rutiinitarkistuskäynniksi tarkoitettu haavapolilla käynti venähti pitkäksi, kainaloni oli alkanut punoittaa ja sinne oli kertynyt nestettä, jota lääkäri poisti samantien. Sitten sitä mentiinkin jo labraan ja ultraääneen ja lopulta pikaisesti siemaistun kahvikupposen jälkeen apteekkiin hakemaan hevoskuuri antibioottia. Kotona jouduin suoraan kauhanvarteen ruokaa laittamaan...Mutta kyllä täytyy taas sanoa, että pienemmän sairaalan henkilökunta on ystävällistä ja asiansa osaavaa, lääkäriä myöten. Ihan toiset fiilikset jäivät tästä vierailusta. Vielä kun jaksaisin selviytyä ensi viikosta ja sitä seuraavasta! Mutta enpäs ajattele sitä nyt, olkoon. Sen olen kyllä jo varmasti päättänyt, että annan pakit sille lääketutkimukselle, sen verran aion olla täysin itsekäs, teen vain sen minkä jaksan ja mikä minusta tuntuu hyvältä. Harmittaa, etten ehtinyt mukaan kerhoilemaan, olisin halunnut oppia tekemään niitä laskostettuja paitoja. Ne olisivat sopineet kivasti silityslaudan ja -raudan kavereiksi.