En oikeastaan tiedä miksi ja mitä kirjoittaisin. Uusi viikko alkamassa ja minua vaihteeksi taas pelottaa ja ahdistaa. Perjantaina kävin entisen työpaikkani asiakastapaamispäivänä syömässä herkullisen makkaran, katsomassa työkaverin luontokuvanäyttelyn ja juttelemassa ystävien kanssa. Siellä vierähti puoli päivää, vaikka tarkoitus oli viipyä vain muutama tunti. Mutta sääkin suosi, kirjaston pihalle paistoi aurinko välillä aivan kuumastikin. Nyt vain olla töllötän kotona, en saa kiinni mistään puuhasta. Koko viikonlopun olen aikonut raivata ja siivota keittiön pöytää, mutta edelleen se on tekemättä. Käyn toisten blogeissa ihailemassa heidän aikaansaannoksiaan. Ja lukemassa lukiolaiseni blogia ahdistuakseni lisää hänenkin asioistaan! Äidin osa ei aina ole kovin ruusuinen. Toisaalta, mitäpä tässä ruikuttamaan, voin yhtä hyvin tarttua toimeen kuin lykätä sitä tuonnemmaksi.

Totta puhuen olen kyllä tehnyt yhtä ja toista pientä joulunalusen Nukke- ja nallemarkkinoita silmällä pitäen, mutta jääköön nähtäväksi mitä ne ovat. Nyt rupean hommiin.