Koivut ovat kuin postikortista, kun märkä lumi on tarttunut oksiin kiinni. Saapa nähdä miten kauan tämä "talvi" tällä kertaa kestää...Olen hoidellut viidesluokkalaisten koulukkaiden kirpputoripaikkaa, vienyt tavaroita ja käynyt siistimässä, omat tekemiset ovat jotenkin lopahtaneet. Eilen kotiutin vanhimman veljeni sairaalasta. Tuntui tosi haljulta jättää hänet yksinään asuntoonsa, kun näin miten väsähtänyt ja alakuloinen hän oli. Miten saisi ihmisen ymmärtämään, ettei kaikkea tarvitse aina tehdä itse ja että avun pyytäminen/vaatiminen on sallittua? Miten saisin sanottua hänen aikuisille lapsilleen, että hei, nyt vähän tsemppiä peliin ja isää auttamaan? Siis ilman että saan ikuiset vihat niskaani...Vaikeata. Eipä juuri tunnu siltä, että kohta eletään joulunalusaikaa. Lukiolaisenikin purskahti itkuun, kun ei herännyt mielestään tarpeeksi ajoissa, eikä muistanut, että herättelin häntä kyllä moneen otteeseen. Nyt juuri on se aika vuodesta, kun itse kunkin tekee mieli vetää peitto korviin ja jatkaa talviunta...