Ei sillä, että olisin mitenkään erityisen isänmaallinen, mutta pitihän tämäkin tehdä päivän kunniaksi.

1260083349_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oma rakas lukiolaiseni sanoi perjantaina koulun juhlaan lähtiessään, että itsenäisyys on hänelle tärkeä asia. Veteraaneista ja esi-isiemme uhrauksista puhutaan tämän tästä milloin missäkin yhteydessä, mutta minä omistan tämän luukun Suomen nuorisolle. Meistä vanhemmista pitkälti riippuu, millaiset arvot, millaisen tulevaisuuden ja millaisen yhteiskunnan heille jätämme. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että kummankin lapseni koulut ovat lakkautuslistalla, toinen jo toista kertaa, vain joidenkin nimellisten säästötoimien takia. En pidä ajatuksesta, että pienet toimivat yksiköt, jotka ovat ihmistä lähellä, pitää lakkauttaa ja sulattaa suuremmiksi yksiköiksi, joissa pahoinvointi vain lisääntyy. Viimeksi osallistuimme mielenilmaukseen lähikoulumme puolesta, ja olen valmis barrikadeille nytkin. Ei kaikkea järjettömyyttä tarvitse purematta niellä.

No niin, tulipahan hiukan yhteiskuntakritiikkiä näin aamutuimaan. Huomaan myös, että kuvaustaustana käyttämäni massailualusta on nuhruinen - pahoittelen, sillä tekevälle sattuu.