Minulla on tänään lääkärikäynti, kuulen labrakokeiden tulokset ja sen semmoista. Hermostuttaa, inhottaa, pelottaa. Niin paljon, että aamutuimaan aloin jynssätä keittiökaapiston päällystää puhtaaksi, eikä se ollutkaan mikään läpihuutojuttu  - rasvaista paksua pölyä, joka irtosi vain raa'alla astianpesuaineella. Osa jäi vielä pyyhkimättäkin. Kevään tulolla ja valon lisääntymisellä on puolensa, mutta myös kääntöpuolensa, kaikki lika tunkee silmille aivan armottomasti. No, iltapäivällä olen vähän viisaampi sitten. Ennen lähtöäni kaupunkiin uppoudun Anna ystävämme -sarjan menneeseen maailmaan, enkä välitä mistään muusta.

Ai niin, onk' meil vai eik' meil o miniklupia tänään?

Myöhemmin: näkyipä kovin moni ilmoittaneen, ettei pääse illalla miniklubiin, en siis ole ainoa, jolta jää väliin. Lääkärireissu meni lopulta hyvin, vaikka eihän sinne ole koskaan kiva mennä, henkinen stressi on aikamoinen. Siihen vielä lisäksi parissa kaupassa asiointi ja kotimatka ruuhkabussissa, niin väsymys on taattu.