Kuulun niihin ihmisiin, jotka kärsivät yli 25:n asteen lämpötilasta, joten en tänäänkään lähde vetämään askartelutarvikekuormaani Kierrätyskeskukseen. Jo ajatuskin ulos menemisestä uuvuttaa. Tosin meillä on sisälläkin melkein yhtä kuuma, vaikka ikkunat ovat auki yötäpäivää. Keittiössä askartelu alkaa olla piinallista sinne tuntikausia paistavan auringon takia (vaikka verhot ja kaihtimet ovatkin ikkunassa). Eilen sinne lensi tosi iso ampiainen, joka pörräsi niskassani ja sitten kasvojen edessä, enkä nähnyt menikö se takaisin ulos  - jos kohta löytyy pesän alku mun puutavaralaatikostani, niin saan kyllä hepulin (en pelkää amppareita, olen tottunut heittämään niitä ulos keittiöstä, mutta pesimään en halua niitä päästää).

Muutenkin olen viime päivinä tuntenut itseni vähintäänkin hulluksi tiedemies von Hoepschensteiniksi (Ainon blogista), kun olen yrittänyt auttaa lastani ottamaan hänelle määrätyt lääkkeet. Haartmanin sairaalan päivystys on tullut tutuksi, olemme istuneet siellä viikon välein jo kaksi kertaa. Lääkekuurejahan ei ole viisasta jättää puolitiehen, joten kaikkea on yritetty: on puolitettu pilleriä (oikeammin 'halkoa'), on ostettu apteekista Medcoat-nimistä metkaa tuotetta (sen pitäisi auttaa lääkkeen ottoa, se päällystää tabletit sitruunanmakuisella kalvolla), on murskattu tabletteja mehun sekaan eli sekoiteltu epämääräisiä liemiä kuin von Hoepschenstein konsanaan...Siltikään kaikki lääkeaineet eivät ole päätyneet sinne minne niiden pitäisi eli potilaaseen. Täytyy toivoa, etteivät vaivat uusiudu  - en jaksaisi enää uudestaan tätä nielemisvaikeus-rumbaa. Helpottaisi, jos edes tietäisin mistä tuollainen johtuu, onko sillä jokin psykologinen selitys? Ei ole kauhean helppoa, kun ihminen on terveytensä suhteen kovin herkkä (siis tarkkailee, epäilee ja pelkää), eikä sitten kuitenkaan voi ottaa tarjottua apua vastaan. Se on ristiriitaista ja turhauttavaa ja saa minut äitinä huolehtimaan ehkä liikaakin.

Kesä on jo alkanut, mutten ole vieläkään kaivanut ompelukonetta laatikostaan. Minähän lupasin tänä kesänä opetella käyttämään sitä. Tai lupasin ylipäätään käyttää sitä, kynnys ryhtymiseen näyttää vain olevan aika korkealla. Eniten rassaavat kaikki alustavat työt kuten langan puolaaminen jne. Kyllä se siitä sitten, kun/jos alkuun pääsen. Toistaiseksi olen koettanut pysyä tekemisessä kiinni ihan vain kaksin käsin.