Olimme eilen Annantalon Särmä-teatteriryhmän ensiesityksessä "Kolme sisarta neljä naista", kirjoittajina Anton 'suhuässä'Tsehov ja nimimerkki Serp. Esitys oli hyvä, eikä yhtään haitannut, että siinä kulki kaksi eri tarinaa limittäin. Hyvin pysyimme kärryillä. Neljässä naisessa oli draamaa kerrakseen, oli asessorin avioton lapsi pyykkärin kanssa, testamentista suivaantuneita sukulaisia ja kuoliaaksi vaiettu perhesalaisuus; Kolme sisarta taas oli alakuloinen juttu alati muualle tai menneisiin aikoihin kaipaavista sisaruksista, onnettomista rakkauksista ja niin edelleen. Meidän Mashamme peruukki olisi kaivannut kipeästi kampaamista, mutta sitä ei kuulemma voitu tehdä, hiukset (nailoniset) olisivat irronneet. Muistin kuin muistinkin ottaa kameran mukaan, mutta joka otoksessa se tarkensi näköjään edessä istuneiden takaraivoihin, ja kirkkaissa valoissa näyttämöllä seisoneista primadonnista tuli outoja valo-olentoja.

1273824791_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Loppukohtauksen kolme sisarta, keskellä meidän Mashamme (käsiohjelman mukaan Masa - toisessa tarinassa kylläkin Ville). Vasemmalla Olga, oikealla Irina (joka oli hiuksiaan myöten vaatteensa värinen, pieni kontrasti ei olisi ollut pahaksi).

1273824821_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

                                                      Masha