Lie helle pehmittänyt pääni, kun hourailin tiistaisesta kerhosta - sehän on vasta kuudes seitsemättä. huh huh. No, mutta tänään kävimme Linnanmäen takana Sea Lifessa katsomassa mitä kaloille kuuluu. Siellä olisi voinut viipyä vaikka kuinka kauan, varmaan Helsingin viilein paikka. Uutuutena siellä olikin osasto, jonka nimi on Jääkausi - siellä tuli jo vähän liiankin viileätä. Kaikki ottamani kuvat eivät onnistuneet, mutta muutamat kyllä.

Piraijat eivät millään pysyneet edes sekuntia paikallaan.

Tämä muinaismuisto sen sijaan ei hievahtanutkaan. En muista nähneeni tätä edellisellä vierailullani. Isoin osa luurangosta oli kyllä altaan ulkopuolella. Hauska idea.

Näitä löllejä olisi voinut tuijottaa vaikka miten, näiden aineettomassa leijumisessa on jotakin hypnoottista ja rauhoittavaa.

Miksikähän tämä merihevonen oli yksinään eri altaassa kuin lajitoverinsa...Näyttää kovin alakuloiselta.

Hän vetäytyi piiloonsa heti kameran nähtyään (suomalainen jokirapu).

Linnanmäellä oli tavaton hulina ja hyörinä ja aivan hervottomat hinnat ruokapaikoissa ja jäätelökioskeissa. Onneksi kumpikaan meistä (J. ja minä) ei halunnut mihinkään vatkaimiin tai vempaimiin, katselemisestakin tuli jo huono olo. Vinkiksi kiinnostuneille: keskiviikkoisin Sea Lifeen pääsee S-etukortilla tuntuvasti alennettuun hintaan (ja tätä tietoa ei mainita paikan nettisivuilla hinnastossa).