Olen pikkuhiljaa värkännyt täytettä vaatehuoneeseen, nyt viimeksi kuluneina kahtena päivänä neulonut kahdella isohkolla parsinneulalla (silmäpäillä) persikanväristä pientä jakkua vain huomatakseni, että liian isohan siitä tuli. Kyllä ihmisen täytyy olla masokisti tai muuten päästään vialla, kun ryhtyy moiseen puuhaan näillä keleillä! Mutta otsasi hiessä sinun pitää...ja niin edelleen. Itseasiassa homma olikin niin kivaa, että harkitsen oikeiden välineiden ja oikeanlaisen langan hankkimista. En minä näin vähällä luovuta. Valmiiksi olen saanut myös pari mekkoa, yhdet housut ja yhden ruudullisen jakun (nämä siis kankaista). Suunnitelmissa ovat vielä alus- ja liinavaatteet. Olisin laittanut valmiista kuvia, mutta parempi kamera lähti tänään aamupäivällä neljän päivän matkalle Puolaan. Piti varustaa E:n mukaan myös pieni lasipullo, hän haluaa tuoda muistona Auschwitzin hiekkaa. Itse voisin keksiä hiukan hilpeämpiäkin matkakohteita, mutta samalla olen ylpeä nuorestani, joka haluaa nähdä, tuntea ja muistaa ihmiskunnan suurimmasta vääryydestä kertovan paikan. Ne, jotka ovat siellä käyneet, sanovat ettei kokemus unohdu koskaan, niin järisyttävä paikka se on.