Ei ihan vielä tunnu arkeen paluulta, vaikka koulut alkoivatkin ja aikaiset aamuherätykset (niin kuin en heräisi aikaisin jokaisena aamuna vuodenajasta huolimatta...). Vähän pelottaakin, että mitä tuleman pitää - vanhempi koulukas melkein purskahti itkuun, kun näki lukujärjestyksestään liikunnanopettajansa nimen. Viime lukuvuoden alun perusteella kemiat eivät kohtaa millään tasolla tänäkään lukuvuonna. No, sitä lienee turha etukäteen surra, surraan sitten kun se kohdalle osuu. Harmillista kyllä olen hukannut ainakin toisen Wilma-tunnukseni, toista ajattelin kokeilla kohta. Ja taas on oltava kotona passissa, odottelen esikoisen uutta sänkyä saapuvaksi ja tietoa siitä, milloin veli kotiutetaan sairaalasta, olen luvannut lähteä saattajaksi taksikyydille. Tänään olisi kerhokin, mutta tällä tietoa en vielä osaa sanoa osallistunko.

Pääskyset ovat lähteneet, se ainakin on varma loppukesän merkki. Ja miten ihanaa, että yöt ovat viilenneet!

Edit: Ja niinhän siinä sitten kävi, että tuli äkkilähtö velipoikaa kotiuttamaan. Ensin kului kuulemma puoli päivää sairaalassakin vain odotellessa, sitten yhtäkkiä piti rientää kontrollista toiseen, ja pois lähtö venyi pitkälle iltapäivään. Mutta nyt on kaikki hyvin, veli on "terve mies" ja saa keskittyä toipumiseen.