Tänä kesänä emme käyneetkään Porvoossa niin kuin oli jo melkein perinteeksi muodostumassa, mutta viime kesänä meidän Eeva ostatti minulla kaksi nukkea Riimikosta sillä puheella, että saisin ne itselleni sitten kun hän ei enää niistä huolisi. Äskettäin tuli sitten se suuren puhdistuksen päivä, kun nuoren naisen huoneesta karsittiin tavaraa kovalla kädellä  - ja minä sain nuket! Niistä tyttöpuolisella oli kovin vaaleanpunaiset vaatteet, jotka saivat sen ruumiinsuhteet näyttämään kummallisilta. Tukastakaan en tykännyt, se oli sitä pahinta käkkärää a la Tiimari, joten ei kun pää kuumaan veteen ja liimoja liottelemaan. Vaatteista säästin vain nauhat, koska ne ovat erääseen toiseen tarkoitukseen tarpeeksi minit.

1281342334_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hän on aivan sen näköinen, että nimeksi tulee Anni. Hameeseen laitan vielä yläosan tai jonkinlaiset henkselit ja paitaan ehkä vähän pitsiä myös kaulukseen.

1281342353_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja tietystikin hänestä tuli punapää  - taas! Oikeastaan nuo oranssinväriset kulmakarvat määrittelivät jo hiustenkin värin. Kenties pikkuruisia pisamia vielä nenälle? Hamekankaana on muuten kirpputorilta ostettu iso miesten nenäliina, josta riittää materiaalia moneen muuhunkin hankkeeseen.

1281342374_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Velipoikakin tässä joutunee muokattavaksi, ainakin vaatteittensa osalta. Nuo housut ovat lievästi sanottuna hirveät, kömpelöt, rumat. Toisaalta tunsin taas tunnontuskia jo tyttönukkea muokatessani  - jokuhan on hänetkin aikoinaan tehnyt ja vaatettanut, ja minä sitten revin ja riivin kaiken pois. Mutta sellaisia me harrastajat olemme.

Olipahan mahtava valo- ja äänishow eilisiltana! Myrskyn nouseminen näytti pelottavalta, mustat pilvet oikein vyöryivät kohti, ja tuuli taivutti pihakoivuja luokille. Koivu on sitkeä puu, ei katkea aivan helposti. Loppuillan istuimme parvekkeella, söimme täytekakkua (Jaakon syntymäpäivä on tiistaina) ja katselimme komeaa salamointia. Onneksi meilläpäin ukkonen ei aiheuttanut vahinkoja kuten muualla Suomessa.