Muistatteko sen elokuvan, jossa mies herää aamulla ja huomaa, että on aina sama päivä, uudestaan ja uudestaan? Minulla oli eilen samanlainen olo, kun liikuin Meilahdessa. Täytyy sanoa, että se seutu on kyllä tullut liiankin tutuksi viime aikoina! No, onneksi sentään kaikki on ihan hyvin, asiat edistyvät ja kaikella on taipumus järjestyä, mutta helpoksi tai vaivattomaksi en nykyisen terveydenhuollon ja muun pykäläviidakon uumenissa surffailua kylläkään väittäisi. Vanhukset ja henkilöt, jotka eivät ole ennen joutuneet näitä "palveluja" käyttämään, jäävät nopeasti ymmälleen ja avun ulkopuolelle, jos eivät jaksa tai osaa kysyä ja vaatia.

Edellisestä postauksestakin oli jo niin pitkä aika, että salasananikin oli ehtinyt vanhentua. Nyt olen kiinni leirikoulun varainhankinnassa, jota olen luvannut selvittää. Olikohan meillä miniklubi eilen...? Tosin en olisi jaksanut osallistuakaan. Mutta viime yön nukuin oikein hyvin, pitkästä aikaa, kun otin illalla rentouttavia tippoja. Oli ihan ihmeellistä huomata, miten tärkeää katkeamaton yöuni on.