Viimeisimmässä Nukkekoti-lehdessä oli tee-se-itse-niksi minun makuuni. Aino Sistonen oli nimittäin hoksannut tehdä munakennosta jotain, mitä minä en ollut kokeillut: kermakakkuja! Kun munakenno tyhjeni, niin eiköstä vaan pitänyt ruveta "leipomaan".

Omistan tämän postauksen sinulle, ystäväni Elvi Tala. Olen vähän huolissani sinusta (toivottavasti et ole kovin masis), mutta vaikka elämä nyt sattuisikin maistumaan karvaalta, niin kyllä se vielä makeaksikin muuttuu, saatpa nähdä (ja samat sanat minulle itselleni...).

1300273499_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1300273540_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1300273520_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1300273559_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1300273599_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

No, tämä wannabe-suklaakakku nyt näyttää enemmän kuivatulta luumulta tai mämmikasalta, mutta eikö nuo muut olekin aika hyviä hämäyksiä. Isoimmat ovat olevinaan kahdentoista hengen kakkuja, keskikokoiset sitten kymmenen hengen ja nuo pari pientä vaikkapa sinkkukakkuja, sopivia kerralla syötäväksi. Koristeena käytin pikkuruisia punaisia helmiä (mustikanväriset ovat lopussa), hamahelmistä kynsisaksilla leikattuja "hedelmäviipaleita" ja mattavalkoista Tulip-kohoväriä, joka on tarkoitettu tekstiilien koristelemiseen. Sen sanotaan kestävän kuivua yli 70 tuntia, mutta ei nuo niin kauan kuivuneet. Ja jos oikeita olisivat, niin ainakaan tässä huushollissa ei olisi pelkoa kakkujen kuivumisesta! Parempiin suihin menisivät ja liukkaasti.

P.S. Yhdessä kakussa on koristeena pastellisävyisiä oikeita nonparelleja.