Olen nyt pari päivää vääntänyt korulankaa ja kontannut keittiön pöydän alla etsimässä sinne pudonneita pikkuruisia helmiä. Talvella mahalaskussa jäiseen pihaan ensimmäisenä osuneella polvella ei voi vieläkään kunnolla kontata, joten ärräpäät ovat herkässä, kun muutenkin rajalliset helmivarastoni tuntuvat sinkoilevan pitkin huushollia. Sormet mustuvat ja kynnet rispaantuvat, mutta hermojani en ihme kyllä ole vielä menettänyt, ainakaan kokonaan. Uusimmassa Taika-lehdessä oli näiden helmiperhosten ohje, ja niin kuin siinä sanottiin: koukuttavaa puuhaa on tämäkin!

1304660146_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ensimmäiset, noin ohjeen mukaan tekemäni perhoset. Oikealla oleva isompi menee jo sovelluksen puolelle. Alkuperäisessä ohjeessa ei tainnut olla noita alasiipiä. Tykkään tuosta pienestä sinisiivestä.

1304660122_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Muutama pari korvakoruja. Nämäkin ovat pieniä perhosia ja kevyitä, koska helmet ovat muovia.

1304660098_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaksi vähän isompaa paria - tarvinneeko sanoakaan, että suosikkini ovat nuo vihreät.

1304660050_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja tässä kohdassa lähti sitten mopo käsistä. Olen tähän sudenkorentoon muuten tyytyväinen, mutta toisessa isossa siivessä jouduin kaksi kertaa jatkamaan korulankaa, että riitti loppuun asti. Ei se juurikaan haittaa, mutta yritin tehdä niin, että korussa olisi mahdollisimman vähän pääteltäviä langanpäitä. Keksin tehdä (varsinkin pienissä perhosissa) siivet yhteen pitkään lankaan, jonka pujotin noista vartalon (onko perhosella/korennolla vartalo?) helmistä läpi toiselle puolelle. Mutta tämän kohdalla siis en ottanut riittävän pitkää pätkää ja siksi jouduin jatkohommiin.

1304660017_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näitä on vaan niin kiva tehdä, etten tiedä milloin lopettaa. Näissä kahdessa olen kokeillut kahta erilaista nauhan kiinnitystapaa, vasemmalla olen vetänyt sen tuntosarvien loppulangasta kierretyn moninkertaisen silmukan lävitse, mutta korulanka on melko pehmeää ja kiinnitys saattaa olla epävarma. Oikeanpuoleisessa pujotin nauhan jo valmiiksi pään läpi ennen kuin yhdistin sen muuhun kroppaan - ei niin kaunis, mutta varmempi tapa kuitenkin. Ripustusnauhana näissä ja korennossa on (aivan oikein) Maaritin bunka-nauhaa hänen ehtymättömistä ripsuverhovaroistaan :)

1304660071_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nämä kaksi ovat sitten ihan omaa designiani. Tuollaiset pitkulaiset helmet eivät käyttäytyneet siten kuin olisin toivonut, mutta tulipahan kokeiltua. Enkä tiedä mistä syystä, mutta kullanvärinen korulanka on jäykempää kuin hopeanvärinen, vaikka ne ovat saman vahvuisia. Hopea tosin mustuttaa sormenpäitä enemmän.

Nämä ovat minun ensimmäiset varsinaiset helmityöni, ellei aikaisempia kattokruunuja lasketa mukaan. Ei hassumpaa.