Sain tuliaisina Rauman merimuseosta kiepin oikeata tervanarua, ja se innosti tekemään katselulaatikon, joka tuoksuu. Miettimättä aiheeksi valikoitui tietysti jotakin merellistä, verkkovaja tai kalastajan taukotupa, välinevarasto, miten vain.

Jos katsoja nuuhkaisee tätä nurkkaa, saa sieraimiinsa ihanaa tervantuoksua. Rantamatosta tehdyn tynnyrin sisään on piilotettu pätkä tervanarua, samoin sitä on kierretty tynnyrin 'vanteiksi'. Metallikauha on ollut isohko haaraniitti, josta toinen haarake on poistettu. Vieressä on ketjusilmukoiksi virkattua, keväällä maastosta löytynyttä ongensiimaa - otin sen talteen, etteivät vesilinnut sotkeudu siihen (hyi sille, joka sen jätti lojumaan!). Kalaverkkoaineksen olen senkin poiminut kadulta talteen, varmaankin jonkinlaista hedelmäverkkoa alkujaan. Niin viitseliäs en ollut, että olisin kutonut verkon itse (terveisiä, Inarin Aino). Mutta verkonkohot ovat oikeata korkkia.

Kalastaja on kai juuri tullut apajiltaan ja hylännyt raskaat turvasaappaat jaloistaan. Saappaat tuottivat eniten päänvaivaa. Lopulta tein ne kahdesta pienestä lankarullan muovipuolasta ja teräosat balsasta, heijastinnauhaa leikkasin vanhasta repusta talteen ottamastani heijastimesta. Ainoa ostettu esine tässä boksissa on tuo kalalaatikko jäineen - en muista kenen tekemä se on, mutta ehkä tekijä voisi vinkata, jos tunnistaa kädenjälkensä?

Tässä on kalastajan vedenpitävä takki. Nurkassa kaasupullo, vasemmalla roikkuu vaikkapa jonkinlainen merta tms. pyydys.

Ikkunan takana velloo tyrskyisä meri aivan lähellä. Katosta roikkuu tarpeellinen kapistus, myrskylyhty, johon käytin muutamia painonappien osia, ison muovihelmen ja metallilankaa. Nuo ruskeat mötikät naulakossa ovat olevinaan poijuja. Oli hauska pitkästä aikaa koota tämä boksi, pohjana oleva puulaatikkokin pääsi vihdoin vuosien jälkeen käyttöön. Ja kiitos, Elvi Tala, tervanarusta ja inspiraatiosta!