Tuli mieleen vuosien takainen Retuperän WBK:n solistin (nimeä en nyt muista) esittämä tango Lasihelmi, "mä löysin helmen hohtavan, se oli helehmi, mut lasihelehmi vain". Sain alkusyksystä ison helmilahjoituksen (kiitos Taina!), enkä osannut olla ennen kuin olin pujotellut niistä melkein kaikki kaulanauhoiksi. Lahjoituksessa oli paljon muitakin korunosia ja rihmoja, joita voin käyttää, mutta nämä olen pujotellut vahvaan siimaan, jota minulla oli ennestään. Aikaisemmin vannoin puuhelmien nimeen, mutta nyt nämä lasiset ovat valloittaneet minut kokonaan. Luulen, että niiden viehätys johtuu niiden painosta, siitä miltä ne tuntuvat kädessä ja kaulalla. Ja onhan niissä ihania värejä!

Tässä koko kasa. Mukana on myös pari muuta kaulanauhaa, mm. tuo vasemmalla näkyvä hopeanvärinen aito vintige-nauha ja uudestaan pujotellut sammalakaattihelmet ylävasemmalla.

Vihreätä ja punaista. Rakastan vihreän eri sävyjä.

Sinistä. Rakastan sitäkin.

Helmet olen aikonut myydä taas Lucia-päivän markkinoilla Viikin tiedekeskus Koronassa joulukuussa. Ja samalla salaa toivon, ettei kukaan osta noita lemppareitani! Myönnetään, olen huono luopumaan, vaikka en itse juuri koruja käytäkään - minä vaan hipelöin niitä.