Meidän piti eilen mennä vain Mätäjoen varteen lintuja kiikaroimaan, mutta Jaakon ehdotuksesta päädyimmekin Malminkartanon jätemäen laelle. Kävelimme sinne varmaan pisintä mahdollista reittiä ja nousimme jyrkintä rinnettä, emme siis portaita tai ylös vievää tietä pitkin. Matkan varrella näimme mm. kukkivia sinivuokkoja ja solisevia kevätpuroja sekä epälukuisan määrän ihmisten luontoon heittämiä tavaroita. Kertyi repullinen kalja- ym. tölkkejäkin, jotka poimin pois viimevuotisen heinän seasta. Mäen laella en olekaan ennen käynyt, ja sieltä oli todellakin hienot näköalat joka suuntaan. Alas kapusimme sitten portaita myöten, ne olivat kallellaan milloin mihinkin päin, ja kävi mielessä, että huolletaankohan niitä koskaan. Koska lähdimme liikkeelle päähänpistosta, kummankin voimat alkoivat ehtyä tasamaalle päästyämme, piti saada jotakin syötävää ja juotavaa. Pidimme sitten eväsretken Malminkartanon aseman tienoilla ja ajoimme junalla takaisin kotiin. Lauantaina olin niin saamaton, etten saanut lähdetyksi edes minikerhoon, oli muka huono sää (vaikka ei sää ole ennenkään osallistumista haitannut). Siksi olen tyytyväinen, että edes sunnuntaina tuli liikuttua.