Enpä malttanut antaa olla, vaan pystytin uuden kartanoni eilen alalattiasta ullakolle asti valmiiksi. Tarkkaan oli ruuvit laskettu, vain yksi A-ruuvi (yleiskokoamiseen tarkoitettu) jäi yli. Välillä oli usko ja kädet loppua kesken, mutta sain apua jälkikasvultani - itseasiassa jälkikasvu halusikin ruuvata muutaman ruuvin, mutta loppu jäi sitten itseni varaan. Ja talohan siitä tuli! Olin jotenkin tyrmistynyt sen koosta, vaikka tiesin kyllä mitat etukäteen. Kuvissa ne näyttävät aina jotenkin pienemmiltä ja näppärämmiltä. Kun olen viime aikoina tottunut tuijottamaan Lundbytä ja puuhaamaan sen parissa, tämä uusi talo vaikuttaa aivan jättimäiseltä, Lundby-parka on kuin hyttysen asumus tämän rinnalla!



Kannoin talon makuuhuoneeseen, kun olin ensin raivannut tieltä tarpeettoman tulostimen (sattuuko joku tarvitsemaan HPdeskjetiä; on ihan toimintakuntoinen, mutta mustekasetti puuttuu). Tässäkin kuvassa talo näyttää ihan passelilta, vaikka on todellisuudessa jätti.



Jätin tarkoituksella sisätilat olemaan niin kuin ne ovat, en jaksanut ruveta miettimään huoneiden väritystä ja tapiseeraamista, siihen olisi kulunut pieni ikuisuus. Ajattelen, että voin jälkikäteen tehdä seinille jotakin, päällystää ne vaikka irtonaisilla paneeleilla ja jättää lattiat sikseen.
Sisäkatot ovat rumaa ruskeata päällystämätöntä mdf-levyä, mutta nehän eivät edes näy. Tietysti voin niillekin tehdä jotain, en ole vielä keksinyt mitä.



Ullakolla on tilaa kuin pienessä kylässä. Lattiassa näkyy toisten portaiden reikä. Ne portaat jätän sellaisiksi kuin ovat eli suoraan välikerroksesta ullakolle nouseviksi, mutta alakerrasta välikerrokseen nousevat sahasin jo kahtia ja sommittelin niiden välille tasanteen. On aika tylsää, jos molemmat portaikot nousevat samalta kohtaa seinustalta suoraan ylös, joten jos onnistun, niin ainakin toiset portaat muuttavat hiukan talon ilmettä.



Tässä on vielä kuplamuovissaan se ylimääräinen osa. Olisin halunnut tämän (tosin se olisi pitänyt laittaa ylösalaisin) takalevyn kapeamman kappaleen tilalle, siten olisin saanut pari ikkunaa myös talon taakse ja se olisi tuonut enemmän valoa pienempiin huoneisiin. Mutta kappale on pahaksi onneksi muutaman sentin liian matala (siis korkeudesta). Jos minulla olisi tarvittavat työkalut, puhkaisisin pari ikkunaa isommalle puolelle tai yhden kumpaankin päätyyn ja käyttäisin nuo pokat siihen. Käsivaralla en ala sahaamaan enää mitään, ihan tarpeeksi oli taistelua jo portaidenkin kanssa. Mutta kenties joskus myöhemmin, eihän sitä tiedä. Siis että voisin ikkunoita puhkoakin. Nyt on kroppa aika kipeänä kaiken eilisen lihasjännityksen jäljiltä. Tästä se sitten alkaa, tämänkin vielä nimettömän talon taival (en ole jaksanut nimeä miettiäkään vielä).