Maanantaina tein Iinan penkomuksista löytämästäni pahvisesta Egypti-aiheisesta kynäkotelosta uunin, pitkästä aikaa. Lyhensin koteloa vain hiukan, päällystin tapetilla ja boordilla, koristeeksi liimasin sälekaihtimen nyöristä ketjusilmukoilla virkattua nauhaa. Luukut ovat jostakin korusta, ne ovat ennenkin palvelleet uuninluukkuina. Laitoin ne tahallani melko ylös - siinä huushollissa, johon uuni päätyy, ei tarvitse selkä köyryssä ladata klapeja uuniin.

Ihan nätti tuli, vaikka tuo yläosa onkin vino (ei näy tässä kuvassa). Ollapa nyt meilläkin olohuoneen nurkassa tuollainen pönttö! Kyllä tulisi tarpeeseen.

Vuoden ensimmäisessä kerhossa saimme penkoa Iinan tuomia tavaroita ja ottaa mitä halusimme. Minä bongasin mm. piknik-korin, joka tarvitsi vain pientä laittoa. Tällainen siitä tuli:

Kansi on lupaavasti raollaan - mitähän siellä sisällä oikein onkaan...?

Tein verhoilut helposti ja siististi liimaamalla kankaan ensin ohuelle pahville ja sitten sovittelemalla korin sisään. Pohja ja laidat ovat siis irtonaisia, väliseinät liimattu paikoilleen. Kannen verhoilukin on tehty liimaamalla ensin kangas pahviin ja sitten kanteen, ohuet kuminauhat kiinnitin kääntöpuolelle ennen liimaamista. Lautasista varmaan näkeekin, että ne tein munakennosta. Juomalasit  katkaisin lääkeruiskun piikinsuojuksesta (kahmin niitä Nukke- ja nallemarkkinoilla jonkun pöydästä ilmaiseksi).

Ja tässä on sitten evästä: viinipullo, juustolautanen ja patonkia pussissa. Puolitoistasenttiset aterimet olen tehnyt joskus kauan sitten, nyt vähän lyhensin varsia ja hioin muutenkin. Kyllä minä ainakin lähtisin retkelle näiden kanssa. Kesällä.

Jotakin pientä, kautta Teutateksen, Asterix-sarjakuvan Obelixia lainatakseni:

Nilikentän Ainon lähettämistä roskista syntyi heti tämmöinen, huolimattomasti täytetty paperipyyheteline. En tiedä mikä tuo kirkas osa on ollut, arvaan että kenties kertakäyttöpartaterän suojus. Valkoinen taustakappale taas on mehupurkin sulkijan kansiosa ja sisälle rypyttelin suikaleen talouspaperia. Yritin ensin kunnianhimoisesti leikellä erillisiä paperipyyhkeitä, mutta se osoittautui liian työlääksi (lue: minun sormilleni sopimattomaksi hommaksi, tuli ihan sekulia). Tuosta olisi ehkä saanut myös mukitelineen, mutta en keksinyt mistä olisin mukit tehnyt. Lisäksi ne olisivat kenties litistyneet, muoto ei ole aivan sopiva. Ja koska liimattavat pinnat olivat niin pienet eivätkä ottaneet hyvin kiinni toisiinsa, jouduin käyttämään valkoista pussinsulkijaa kokoamisessa. Laitteen korkeus on viitisen senttiä. Siitä vaan jonnekin vessan seinälle!

Tässä on vain osa Aino S:n lähettämän rompepaketin sisällöstä, sillä osa oli mennyt postin käsittelyssä rikki, mm. useimmat  tummanruskeat (maito?)kertapakkaukset (oikeassa yläkulmassa ehjimpänä säilynyt). Mutta kaikkea muuta mielenkiintoista tässä on: nippu tasakokoisia pajukeppejä, nahkaa, kankaita, suklaarasian sisuskennoja (omat heitin joulun jälkeen pois), jänniä massajuttuja jne. Nyt vain pää raksuttamaan - mitä ihmettä voi tehdä tuosta vihreästä laastarikotelosta...? Kiitoksia, Aino!

Pistäydyin hypistelemässä Lankamaailman alessa. Olin vähällä ostaa pusero/villatakkilangat, mutta sitten tulin ajatelleeksi että keskeneräiseksi jääminen oli todennäköisempää kuin valmistuminen, joten annoin olla. Puserolankojen sijasta ostin kaksi yllätyspussia (jotka olivat kirkkaita muovipusseja, joten eipä ollut yllätyksestä tietoakaan), joissa oli valkoisen villalangan lisäksi nämä kerät:

Ihanaa merinovillaa! Tuota oranssinkirjavaa etsin kauan lisää, mutten löytänyt. Sinistäkään ei tainnut olla enää enempää, harmi. Mutta kyllä nämä ovat kauniita. Taitaa käydä taas niin, että haudon näitä pitkään lankakassissani ennen kuin ryhdyn tekemään mitään.

Tämän ison taskun kokoisen neulotun laukun toimitin alkuviikosta tilaajalleen. Toinen, vähän isompi ja hiukan eri mallinen, on vielä päättelemättä ja ilman hihnaa. Aika on mennyt minijuttuja pusaillessa, mutta vähän joka välissä olen myös siis neulonut.