Työtehtäväni edellyttävät tällä kertaa tiukasti paikallaan istumista. Ei siinä mitään, mutta talossa on niin kylmä, että sääreni palelevat ja sormet menevät kohmeeseen, ilmastointi toimii liiankin hyvin. Kesällä (jos ulkona on keskimääräistä lämpimämpää) täällä on tukalaa, syksyn tullen siis palelemme. Juu, ilmastoinnissa ei toki ole mitään vikaa, niin moneen kertaan siitä on valitettu ja yhtä monta kertaa olemme saaneet saman vastauksen: kaikki on ok. Taidan talvella tarvita kunnolliset vanhanajan huopikkaat jalkaani ja sellaiset kynsikkäät käsiini. Minulla on eräs tuttu, joka blogissaan tunnustaa olleensa aina villahullu, ts. hän on käsityöihmisiä. Olen vieraillut hänen ja muutaman muunkin neulojan blogeissa, ja voi että, kateeksi käy heidän taitonsa ja viitseliäisyytensä! Ihania neuleita, sukkia ja lapasia, huiveja, puseroita, peitteitä. Itse kuulun niihin, joilta se ensimmäinenkin sukka jää aina kesken. En ihmettele yhtään kenenkään villahulluutta, niin herkullisen värisiä lankoja ja huovutusvilloja olen tänä syksynä nähnyt. Kaapeissani lojuu lankaa jonkin verran, voisin edes yrittää tehdä niistä jotakin, vaikkapa sitten ihan vain minikoossa. Tai sitten kutoa itselleni jotkin mahtavat villasukat, joita tässä nyt niin kaipaan (kun istun tässä vedossa päivän, niin illalla ja yöllä jalat kramppaavat ihan taatusti). Muuten odottelen mielenkiinnolla ensi maanantaita ja ensimmäistä paikallisen mini-kerhon kokoontumista.