Eilen oli aika-ajoin niin pimeä ja synkkä päivä, että ryhdyin näpräämään kynttilänjalkoja kynttilöineen. Ensi ajatus oli hyödyntää katuvieriltä keräämiäni viinipullon härpäkkeitä, mutta en ollut kehitellyt ideaani tarpeeksi, joten tyydyin muihin tykötarpeisiin, helmiin ja korunosiin.

1305883858_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jaa, onhan noissa kaksi tuollaista painonapin nastaakin. Kynttilät pätkin muovisesta virkkuukoukusta (ei hyvä virkkauksessa, liian taipuisa - toiset koukut ovat jo ennestään mm. nukenvaunujen akseleina jne.). Manseteiksi laitoin pientä isommat paljetit, joiden reikää piti suurentaa. Kullanväristen kynttilänjalkojen sisällä kulkee sopivanpaksuiseksi hiottua cocktail-tikkua liimauksen varmistamiseksi. Silmätippapullojen sisällä on kalvoväriä ja valuva steariini on kohoväriä. Sydänlankana käytin liian lepsua ohutta kuminauhaa.

1305883874_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tällainenkin piti väsätä, pikkukodin takanreunalle koristeeksi. Muna on peräisin minulle kulkeutuneesta parittomasta korvakorusta, alaosan historiaa en enää muista, mutta muovia se on. Ei ihan Faberge-muna, mutta sinne päin.

Ai niin, ajattelin julistaa pienen kilpailun. Kuka tietää, mistä otsikon lausahdus on peräisin? Sille, joka arvaa lähimmäksi tai tietää varmasti, voin lähettää jonkinlaisen palkinnon. Sanotaanko vaikka, että aikaa on maanantaihin asti.