Tässä se nyt on, uusi nukketaloni, joka näillä näkymin saa jäädä ainoakseni. Ihan en ottanut huomioon, että laatikko on noin suuri (tiesin että se on litteä-hkö) ja painaa 18 kiloa. Postissa virkailijan vastuu päättyi tasan siihen, että hän haki laatikon hyllystä ja työnsi sen tiskille (jos olisi ollut se kiva työntekijä vuorossa, hän olisi varmasti auttanut ihan pyytämättä). Onneksi minulla on edes vähän jerkkua hauiksessa, nostin muina naisina lootan lattialle ja siitä kärrykassini kärryosan päälle. Joustoremeleillä kiinni ja eikun raahaamaan kotiinpäin. Matka sujui hyvin, jalkakäytäviltä on jo poistettu talven hiekoitushiekat, joten kuljetus ei pahemmin edes tärissyt. Kotitalon alaovenkin saa leveästi auki, no problem there, mutta neljänteen kerrokseen en taloa enää yksinäni jaksanut kantaa. Kiitos avusta, Miki! Huh huh, ei kyllä 20-kiloinen lapsikaan tunnu noin painavalta. Ajattelin ensin, etten avaa laatikkoa vielä, kun ei ole tarvittavia jatkotyökaluja ja -tarvikkeita, mutta kai se täytyy tarkastaa ja ottaa lasku talteen. Olikohan tämä nyt vajaan neljäntoista euron säästön arvoinen ponnistus (sen verran olisi kotiinkuljetus maksanut)? Arveluttaa, että mihin tulikaan ryhdyttyä. Onneksi arvelu ei kestä pitkään!