Nillan ja Maaretin ahkio. Ahkion kyydissä on heidän noitarumpunsa, se on perintökalleus, eikä sitä enää käytetä loitsimiseen.
Lähikuva rummusta. Alkujaan korvakoru. Vasaran, jolla rumpua lyödään, olen tehnyt aika hyvin luuta jäljittelevästä muovista.
Nilla ja Maaret. Nuket tulivat minulle eri aikaan, ensin Maaret ja sitten hänelle sulhaseksi ja aviomieheksi Nilla. Nukkien puvut ovat (matkamuistonukeiksi) ihme kyllä melko hyvät, siis tarkoitan todellisuususkolliset. Lisäsin kummallekin (karva-)kengät, Maaretille tein valkoisen talvilakin ja laitoin villahuivia markkeeraavan huivin riskuineen. Nilla sai komean valkkopeskin (vähän liiankin pörröisen) ja poroisännälle tuiki tarpeeliset työkalut. Molempien vyöllä roikkuvat ne vasta hankkimani pienet pahkakupit. Nilla ja Maaret ovat tässä siis talvivarusteissaan, koska he kotineen kaikkineen esiintyivät aikoinaan työpaikkani jouluvitriinissä.
Nillan leuku ja kahvikuksa.
Nillan suopungin kiela, samasta vaaleasta muovista kuin rummun vasara ja leukun kahva. Tästä olen erityisenkin ylpeä!
Komsiossaan nukkuu Nillan ja Maaretin vauva, vielä nimetön tyttönen.
Kommentit