Nilikentän minit-blogia pitävä Aino S. sai minut innostumaan omien Lappi-aiheitteni muokkaamisesta eli nukkien käsittelystä ja tällaista joukkoa minulla nyt on:

Vasemmalta oikealle lueteltuna: kesäpukuinen Maaret, hänen miehensä Nilla, sitten talvipukuinen Maaret, hänen vieressään nuori keikari Aslakka ja viimeisenä kesäpuvussaan Elle.

Maaretin yllä olevat vaatteet olen lakkia lukuunottamatta tehnyt itse. Lakkiin lisäsin pitsin ja korvuksille vähän koristenauhaa (näkyy toisessa kuvassa tuonnempana).

Ellenkin kaikki vaatteet ovat itse tekemiäni. Tuo kultainen risku on jonkinsortin jokin, en tiedä mikä, ja siihen lisäsin ohuesta ketjusta nuo riippuvat osat. Hiukset ovat purettua bunka-lankaa, kovin kiharaista!

Aslakalta jouduin santapaperilla hiomaan silmäripsiä vähemmäksi ja pusuhuulet pois, ettei hänestä olisi tullut vallan neidin näköistä. Hänen lapintakkinsa on ostovaate (oli toisella nukella, kun kirpparilta sen löysin), lisäsin siihen vain tuon kauluksen, valkoisen silkkiliinan ja hopeisen soljen. Aslakalla on nahkahousut, muttei vielä kenkiä, ne tulevat kyllä kohta valmiiksi.

Lähikuva hopeasoljesta.

Vyön tein vähän tukevammasta nahkasta liimaamalla siihen erilaisia korvakorun osasia.

Ellen solki. Liekö sitten vaikka kihlajaislahja Aslakalta...?

Tässä naistenlakkien koristeluja, Maaretilla nauhaa ja Ellellä kolmen väristä bunka-lankaa. Oikeasti näissä lakeissa pitäisi olla myös solmiamisnauhat, joten ehkä lisään ne myöhemmin (vaikka vaatteet eivät aivan etnografisen tarkkoja olekaan).

Tein kaikille samanlaiset sisnatossut, paulat vain ovat erilaisia. En tiedä miten Aino S. sisnatossunsa on valmistanut, mutta itse yritin ommella niitä oikeaoppisesti useammasta nahankappaleesta kirjaimellisesti sormet verillä, kunnes tulin ajatelleeksi, että täytyyhän olla jokin helpompikin keino. Sellaiseksi osoittautui tossun tekeminen yhdestä kappaleesta. Minun näpeissäni joukko olisi muuten jäänyt jalkineita paitsi! Unohdin kuvata tossunteon vaiheet, mutta voin liittää sen tähän myöhemmin, jos ketä kiinnostaa tietää. Näin hauskaa minulla ei ole pitkään aikaan mineilyn parissa ollutkaan!

P.S. Pitää vielä sanoa, että nämä lapintakithan ovat mitä suurimmassa määrin juhlavaatteita (vrt. suomalaiset kansallispuvut), eivätkä saamelaiset todellakaan mene näissä vaatteissa venettä tervaamaan, kuten olen eräässä postikortissa muinoin nähnyt! Mutta enhän minä voinut noita miehiä kelkkahaaleihinkaan pukea, vai olisiko pitänyt? Leikitään, ettei se ole niin totisen tarkkaa!