Todellakin, nukketalon (oikeasta talosta puhumattakaan) rakentaminen tuntuu aiheuttavan huomattavaa hajamielisyyttä, kun seuraavat vaiheet ja suunnitelmat pyörivät päässä. Unohdin ostaa kahvia, kun kävin kaupassa. Kahvi on lähes elintärkeää tässäkin hommassa! Muuten ei ajatus juokse, eikä valmista synny. No, täytyy keinotella huomiseen, vaikkapa yrittää säästää kahvinpuruja aamuksi, sillä ilman aamukahvia ei mistään tule mitään. Ajatuksia pitäisi toppuutella muutenkin. Huomasin tänään, että tiskatessani mietin ja aprikoin, ketkä uuteen taloon sitten muuttaisivat asumaan. Tulivatpa mieleen Anna ja Armas, jotka ovat jo yhden remontin kokeneet. Sitten muistin, että tanssijat jäävät eläkkeelle suht varhain, siinä nelissäkymmenissä, ja ettei ehkä olisi yhtään liian myöhäistä Annan saada lasta/lapsia Armaksen kanssa! Talosta kun tulee kuitenkin niin tilava, että onhan siihen se lastenhuonekin tehtävä, huonekalutkin kun ovat valmiina...