Kävin sunnuntaina J:n kanssa kesän ensimmäistä kertaa Korkeasaaressa ja hauskaa oli. Näppäilin aika kasan valokuvia, mutta laitan tähän vain muutaman (olisiko joku kertonut mulle, että kamerassa on zoom-toiminto; olen siis niiiiin onneton kuvaaja...).
Riikinkukothan pitää jokaisen saaressa käyvän kuvata, ehdottomasti. Ja ne ovat kiitollisia kuvattavia, pelottomia, ihmisiin tottuneita ja poseeraavat mielellään. Yksikään ei avannut pyrstöään, ehkä kosiomenot eivät vielä olleet käynnissä tai sitten ne olivat jo ohitse. Kukot kyllä huutelivat ahkerasti. Tuo kun korvan juuressa kiekaisee, niin meteli on melkoinen! Ja millaisia värejä! Noita ei ihminen pysty aivan helpolla jäljittelemään. Minun mielestäni pyrstö on jopa kauniimpi tuollaisena laahuksena - ihan kuin sellaista hapsunauhaa, jota me mineilijät käytämme.
Tässä kurkistaa toinen suosikeistani, laulujoutsen. Muistaakseni nämä ovat molemmat koiraita, kumpikin (se toinen nukkui taustalla) jollakin tavalla loukkaantuneina Korkeasaareen tulleita. Tämä heppu oli utelias.
Viileä keidas kosteankuumassa Afrikka/Aasia-talossa. Aika hyvin onnistunut laukaus.
Kommentit