Siskolle tekemäni lounaslaukku poiki yhden tilauksenkin, hänen työkaverinsa halusi itselleen myös huopalevyistä tehdyn laukun. Siitä tuli vähän räväkämpi kuin siskon laukusta, kas tällainen:

Kuvasta tuli epätarkka, taas, mutta antanee käsityksen kassista. Kukka on neulahuovutettu, keskelle lisätty kryntättyä mustaa harsoa ja terälehtien väliin vähän bling-blingiä eli kierrätettyjä paljetteja. Myös kantohihnat on kierrätetty pois heitetystä täysin palvelleesta koulurepusta (vinkki: ei kannata hukata repunhihnoja, ne ovat useimmiten parhaimmin säilyneitä osia, vaikka itse reppu olisi jo hajonnutkin).

Sivukappaleet ovat limenvihreää huopalevyä. Itseasiassa luulen, että levyt ovat keinoainetta, ehkä akryyliä, ne eivät tunnu villahuovalta, ovat kevyempää ja höttöisempää kuin villa.

Pohja on tilaajan toivomuksesta laajempi kuin ensimmäisessä laukussani. Saumat ompelin käsin mustalla kalalangalla.

Kävin tänään kirpparilla etsimässä myynnissä ollutta kadonnutta lasten sadetakkia. Luulin, että joku oli sen maksamatta napannut, kun lappu puuttui tilityksestä, mutta löytyihän se sitten. Olen yrittänyt myydä samaa sadetakkia jo vuosikausia, eikä sitä vaan kukaan huoli edes puoli-ilmaiseksi, kumma juttu. No, löysin sitten muutakin eli paperikassillisen upeita villalankoja hintaan 2,50 e. Kun minulla ei ole ennestään yhtään tarpeeksi lankoja, niin pitihän ne ostaa. Oikeasti tarjous oli niin hyvä, ettei siitä voinut kieltäytyä! Mukana oli pari kolme isoa kerää, jotka kaupassa maksavat varmaan lähemmäs kuusi euroa kappale. Laitan langat hautumaan ja odottamaan, mitä niistä tekisin.