Vuoden ensimmäisessä miniklubissa rakensimme potkukelkkoja, mutta itseasiassa tein keltaisen kelkkani jo kotona. Harjoituskappaleeksi siitä tuli ihan siedettävä, istuimen pienat tosin ovat hiukan harvassa, mutta suunnittelen siihen muutenkin lämmittävää istuinalustaa. Kelkka ei ehkä ole mikään maantiekiitäjien kaunotar, mutta kelpaa kyllä. Lapsena minulla oli vihreä nk. mahakelkka, jonka jalakset oli maalattu mustalla maalilla. Käytössä ne sitten pikkuhiljaa kuluivat. Potkukelkan 'jalkarauta' on väännelty mustasta pussinsulkijasta. Huomatkaa, että kelkka on vahvistettua mallia - kestää vähän tukevammankin potkuttelijan alla!
Ja eikun mäkeen! Sillä oikealla mahakelkalla meidän pojat laskivatkin jäämäestä, jonka vierustoilla kasvoi isoja koivuja. Mäestä tultiin kotiin milloin otsat sinisillä sarvilla, milloin nenät verta valuen, mutta hauskaa oli.
Kommentit