Maistuis varmaan monellekin. Tätä, kuten kesämökin keittiötäkin, olen tehnyt pitkään ja hartaasti, helle jumiuttaa aivot niin ettei tahdo tulla mistään mitään valmista (ja nyt meidän suosikkiuimarannaltakin on bongattu sinilevää, eikä sitä ole kuulemma millään muulla rannalla!). Epistä...

Juu, ei, Miki, en opi kuvaamaan edes vähitellen...Mutta yleiskuvasta kai tämäkin käy.

Näistä lehvästöistä Cafe Katve on saanut nimensä. Pöydät rakentelin mehupilleistä ja jäätelöpakkauksen osista (tuo jalka), pöytälevyissä on ollut kiinalaisia nuppineuloja (jotka sivumennen sanoen ovat todella kiinalaisia - koreita katsella, mutteivät mene kankaasta läpi kuin pakolla). Tässä näkyvät kaksi tuolia maalasin sellaisesta vihreästä kukka-asetelmajutusta, mikä sen oikea nimi nyt lieneekään. Selkänojat kiersin valkoisesta muovipäällysteisestä rautalangasta. Taustan valkoinen verkko on kerran kadulta talteen ottamaani muoviverkkoa, silloin kirkasta, nyt valkoiseksi maalattua.

Jäätelöannokset ovat massaa, päällä kohovärikermavaahtoa. Limsalasit ovat sisäpuolelta maalattua muoviputkea. Ruusut taisin joskus vääntää kerhossa.

Tämän pöydän tuolissa olikin enemmän haastetta kuin kahdessa edellisessä. Alkujaan se oli vessanraikastimen kehikon puolikas, josta napsin ruoteja irti tasaisesti niin että jäljelle jäivät jalkoihin tarvittavat. Yhdistin niitä aina kaksi ja kaksi, että tuolista tuli vähän tukevampi. Sitten maalasin ja viimeistelin kankaalla.

Kahvila-aiheiset printit ovat kerhostamme peräisin, en muista kuka niitä oli tulostanut espanjalaisesta alan lehdestä (olisiko ollut Iina?).

Mutta muistattehan, ettei oikeassa kahvilassa koskaan voi jättää kassejaan tai salkkuaan noin huolettomasti lojumaan kuin Cafe Katveen asiakkaat ovat tehneet!