Tiedättekö tunteen, kun on sidoksissa jonnekin ja haluaisi kaiken aikaa olla jossakin muualla, tekemässä jotakin aivan muuta. Lasken viikkoja, päiviä ja tunteja siihen, kun pääsen viimeinkin vähän lomalle. Mielessä pyörii kaikki tekemättömät kotityöt, nekin hankkeet, jotka jäivät jo viime kesänä tekemättä, eikä painetta helpota sekään, että lapsi sanoi illalla ennen nukahtamistaan: - Katotaanko ni mä en opi uimaan tänäkään kesänä! Viime kesä oli uimareissujen suhteen ihan surkea (olin koko ajan töissä), eikä paljon paremmalta näytä nytkään. Kuka haluaisi pulikoida kylmässä vedessä? Kaiholla muistelemme muutaman vuoden takaista, kun merivesikin lämpeni kuin etelässä ikään, ja polskimme tuntikausia kaulaa myöten aalloissa. Että jos saisin toivoa, niin lämmintä ja aurinkoista, kiitos, heinäkuun puolivälistä alkaen! Silloin voisimme viettää ulkoilmaelämää hyvällä omallatunnolla. Jos taas sataa, niin ainakin minä voin huoletta heittäytyä askartelemaan  - ja taas ne aiotut kotityöt, maalausprojektit yms. jäävät tekemättä. Mutta - toisaalta - kuka haluaisi kuluttaa lomansa pelkkään siivoamiseen ja nurkkien kohenteluun...