Kisalähetyksiä odotellessa olen näemmä päättänyt tehdä Boultonin kirjan huonekalut ja tavarat kannesta kanteen valmiiksi, vaikkei mulla ole edes taloa johon voisin ne laittaa. Eräänlaista hulluutta ja todellisuuspakoa tämäkin varmaan on? No, eniveis, tällaiset sain vamiiksi.

Keittiön pesuallas on eräs muovirasia, jossa säilyttelin paljetteja; sattui olemaan sopivan kokoinen tähän tarkoitukseen. Jalustana ovat paperilla päällystetyt balsakappaleet ja taustana samaa ohutta pahvia kuin hellassa ja astiakaapissakin. Kaapin tein kokonaan ohuesta ruskeasta pakkauspahvista ja päällystin tuolla puujäljitelmä-kontaktimuovilla - saa nähdä, pysyykö se kunnolla pahvissa kiinni. Ovet ja laatikot ovat taas feikkejä, vetiminä halkaistut puuhelmet.

Pesualtaan kylmävesihana näyttää taas aivan ihanalta näin läheltä katsottuna. Vahinko vain, että nuo osaset loppuivat! Tai no, eivät kaikki - noita rusetin muotoisia korvakorun osia on vielä, mutta suuttimia ei.

Yritän tänäänkin saada jotain valmista aikaan, vaikka mieliala ei olekaan paras mahdollinen - tuli taas sanottua teinille muutamia ankaria totuuksia. Mikä ihme siinä on, ettei nuori ihminen kerta kaikkiaan voi hoitaa esimerkiksi matkakorttinsa lataamista edellisenä päivänä, kun viikon ekana kouluaamuna ei ehdi?! Minua, joka mielelläni olen aina etuajassa mieluummin kuin myöhässä, tuollainen sapettaa oikein todella. Mutta tässäkin pitäisi varmaan antaa olla, jättää nuori selviämään omillaan, kyllähän kokemus sitten opettaa (tosin se opetus on, että minä maksan tarkastusmaksun, jos käry käy...). Mutta katsokaapa kuinka kaunista ulkona on, aurinko paistaa ja lumi säihkyy. "Maa kinosten ja nietosten, mi' on tuo kaunoinen" muinaista runoilijaa lainatakseni. Valo lisääntyy!