Säilytyspaikka vaikka niille karkaileville kerille eli juuttinarusta virkattu pieni kori (kiinteitä silmukoita takareunaan). Naru loppui kesken, koska aloitin virkkaamisen mielijohteesta, enkä ajatellut, että materiaalin pitäisi riittää myös pohjaan. Virkkasin siis ensin laidat valmiiksi ja sitten vasta pohjan samansävyisestä puuvillalangasta ja sammalenvihreästä ohuesta nauhalangasta, joka on peräisin eräästä puretusta puserostani.

 

1303989307_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1303989328_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

No pohjahan meni sitten kuprulle (tässä sisäänpäin), kun en keskittynyt. Väliäpä tuolla nyt paljonkaan on. Ompelin pohjan kiinni koriin - tässä on siis karheat seinämät ja pehmeämpi pohja.

1303989440_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Rekvisiittana kerä Isoveli-lankaa ja sitä vaaleanvihreätä, jota on pohjassa. Muutamaa neulontablogia seurattuani olen alkanut (ehkä tiedostamattanikin) viettää omaa henkilökohtaista jämälankakuukauttani, johon tämäkin työ lukeutuu: nyt nuo ammoin sitten ostetut narut eivät enää kummittele laatikoissani tyhjän panttina. Alkujaan niistä piti tulla lampunvarjostin olohuoneeseen, olin jo ehtinyt kierrellä narut kehikkoon, kun sekin työ jäi - kehikko oli mielestäni 'liian painava' meidän olohuoneen kattoon tms. Lopulta heitin kehikon sinne mistä olin sen bongannutkin eli takaisin roskikseen, kun ensin olin ottanut narut talteen. Kummallisia ovat joidenkin käsitöiden vaiheet!