Juuh...Arvatkaapa mitä. Ja arvatkaapa harmittaako. Vuoden ensimmäisessä kerhossa tehtiin bonsai-puita, sain omani aika nopeasti valmiiksi ja ajattelin sittenkin mennä läheisen koulun tilaisuuteen, joka järjestettiin tuleville seitsemäsluokkalaisille. No, minä hiki hatussa kauheassa kelissä taituroin vikkelästi koululle  - ja kaikki ovet olivat lukossa, ketään ei näkynyt missään. Kurkistelin pääovista sisälle, hyvä ettei joku soittanut vartijoille tai poliisille oudosti käyttäytyvästä hiipparista! Sitten soitin kotiin ja pyysin koulukasta katsomaan esitteestä, olinko kenties ymmärtänyt jotakin väärin. Esitteitä ei ollut siinä mihin olin ne mielestäni jättänyt. Tässä vaiheessa loppui puhelimesta akku. Kävelin sohjossa ja jäätikössä asemalle, nousin junaan ja ajoin kotiin. Olin jo ehtinyt päätellä, että muovitasku esitteineen oli varmaankin joutunut epähuomiossa keräyspaperin mukana roskikseen, muuta selitystä ei voinut olla. Kotipihaan päästyäni siis menin suoraan paperinkeräyslaatikolle ja -hiphei- sitä ei ollut ehditty tyhjentää. Repäisin päivällä sinne viemäni paperikassin kahtia, ja siellähän se muovitasku oli! Esitteestä sitten näin, että tilaisuus koululla on vasta 18. päivä. Nyt saa nauraa. Harmittamaan jäi se, että olisin ehtinyt ihan rauhassa tehdä toisenkin bonsain ja nauttia kerhoillasta.

1294768314_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tällainen tuli puustani (ja koska en ole vielä perehtynyt Picasan ominaisuuksiin, muokkaamiset ovat aivan pielessä - se ei tosin enää tässä vaiheessa niinkään harmita). Ruukku on Wooperin jäämistöstä.