En sitten yhtään tykkää tästä pääsiäisen ajasta. Kaupat on kiinni joka toinen päivä, liikenne noudattaa poikkeusaikatauluja, sanomalehti ilmestyy seuraavan kerran tiistaina jne. jne. Elämä hankaloituu, kun on arkipyhiä. Nukkispaketin raahaaminen kotiin ei tuntunut puoliksikaan niin raskaalta kuin parin päivän ruokatarpeiden roudaaminen! Johtuu varmaan juuri siitä, että isossa paketissa on nukketalo, eikä esim. leipää, joka muutaman hetken päästä on syöty, ja kansa napisee lisää...Pääsiäisen sanomaan en muuten ota kantaa, mutta kyllä tuli taas todistettua, että eilinen pitkäperjantai oli todellakin kevään pisin ja ikävin päivä, säätä myöten. Mielialani ei ole vieläkään kohentunut, vaikka pähkäilen tässä että alkaisinko jo koota uutta taloani. Eilen ei ollut mitään fiilistä aloittaa. Äidinäitini ei koskaan pitkäperjantaina tehnyt mitään, ei edes virkannut, koska se ei ollut hänestä sopivaa (olin opiskelijana monta kertaa Pohjanmaalla pääsiäislomalla). Minua ei vain huvittanut. Ja tuli mieleen toinenkin vanha sanonta, ettei pyhätyöllä ole siunausta. No, milloinkahan sitä sitten...Vähän pelottaakin aloittaa. Mitä jos mokaan ja talosta tulee vääränvänkyrä tms. Mutta ehkä puuhastelu piristäisi.



Viimeisin "talo", jonka olen tehnyt, on tämä Queenien möksä. Olen joskus kauan sitten ostanut kirppikselta tuon laatikon, nyt sahasin siihen vähän isomman kulkuaukon ja tukin jääneellä kappaleella toisen aukon, ja Queenie tuntuu siellä viihtyvän. Houkuttelin äsken sen näkyville raparperijogurtin kannella, ja sekin (sekä kansi että jogurtti) näytti maistuvan. Queenie on ollut meillä nyt viikon ja on antanut jo käsitelläkin itseään. Jotenkin vain kaipaan Nuutia, sitä pikku elukkaa, mutta kunhan tässä tutustutaan paremmin.